Opi elämään ihminen – hulluuden eri asteet. Must read!

Keskiajalla lääketieteessä vallitsi yleinen käsitys nimeltä signatuurioppi. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että saman parantaa sama. Kylmää laitetaan kylmettymiin ja kuumaa palohaavoihin. Aivojen muotoinen pähkinä syödään aivosairauksiin. Kun sittemmin maailman ja ihmiskunnan kehitys alkoi taantua ja päädyttiin pohjalle nykyaikaan, on signatuurioppi unohdettu. Tämä oli ensimmäinen virhe jonka Jumala Joosua kirjasi kirjaansa – opi elämään ihminen.

Kun Jumalat Joosua ja Juusau loivat maailman (josta enää harvat käyttävät nimeä WHC), he loivat myös merkillisiä kyliä. Eräs näistä kylistä oli nimeltä Joonasten kylä. Kylä oli poikkeuksellinen, sillä joku juovuksissa ollut historiallinen henkilö oli saanut päähänsä nimetä kaikki syntyvät lapset Joonaksiksi ja katsoa mitä tapahtuu (enää tällaista tuskin tehdään, mutta vanhoina hyvinä aikoina tehtiin). Tästä pari kolme sukupolvea myöhemmin kaikki ihmiset todella olivat nimeltään Joonaksia. Mitään sen kummempaa ei ikävä kyllä tapahtunut ja se harmitti monia.

Joonasten kylässä vallitsi käsityksiä mistä modernin maailman tulisi ottaa vahvasti oppia. Ensinnäkin, siellä lääketiede oli kehittynyt niin pitkälle, että mitään fyysistä sairautta ei tunnettu. Ei ainuttakaan. Tämä johtui siitä, että fyysisiä sairauksia ei mielletty sairauksiksi. Jos joltain oli jalka pois tai maksakirroosi, sillä oli. Jos joku valitti jatkuvaa pääkipua, häntä pidettiin hulluna. Hypotermia oli sielullinen järkytys. Joonasten laakso ei yksinkertaisesti tunnustanut fyysisiä sairauksia. Sen sijaan se panosti henkisiin sairauksiin. Kaikki lääkärien tunnustamat henkiset sairaudet olivat kirjattuna suureen kirjaan nimeltä – hulluuden eri asteet -. Tämä tehtiin siksi, että ihmisen olisi itseasiassa hyvä tietää kuinka hullu hän onkaan. Kun hän on tunnistanut hulluuden piirteensä, hän voi hyvillä mielin hakeutua lääkärille, kertoa mikä häntä vaivaa, osoittaa sen kirjasta, inttää lääkäriä vastaan (jonka jälkeen yleensä turhautunut lääkäri kirjoittaa reseptin), ja tallustaa lähimpään apteekkiin ostamaan tarvitsemaansa lääkettä. Ja kuten Joonaksien kylässä oli tunnettua, lääketiede oli parasta mitä Jumala voi suojateilleen antaa. Joonasten kylässä vallitsi vahva signatuuriopin kulttuuri.

Hulluuden eri asteet – ei ollut pelkkä kirja. Se toimi myös jonkinlaisena moraalisena lakina. Kun suuri osa lääkäreistä oli hurmoksessaan tuominnut vihan, itsekkyyden, valehtelun, rahan ja seksuaalirasismin henkisiksi sairauksiksi, iloinen kylä köyhtyi kovasti, ja kaikkia valtarakenteita tuntui hallitsevan jonkinlainen teennäisyys. Ihmiset olivat iloisen näköisiä, mutta heitä selvästi vitutti. Jotkut parempaa haluavat ihmiset paasasivat leveä hymy naamalla siitä, kuinka heidän esittämänsä lakiuudistukset ja moraaliopit olisivat parempia kaikille, ja miten ne tekisivät kaikki vielä onnellisemmiksi. Kukaan näistä paasaajista ei tietenkään tunnustanut olevansa itsekäs, vaan tahtoi nimenomaa tehdä kaiken yhteisen hyvän nimiin. Kukaan ei tietenkään koskaan uskonut tai luottanut näihin paasaajiin, vaan ihmiset valittivat iloinen ilme naamallaan kuinka perseestä kaikki on, ja kuinka köyhiä he ovatkaan, ja miten kurjuus varmasti jatkuu. Ja tietysti he väittivät olevansa pirun onnellisia.

Eräs paasaaja oli Joonas viiksekkääksi kutsuttu herra. Hän oli hyvin perehtynyt signatuurioppiin. Kerran hän näki surullisen miehen valittavan elämästään. Mies oli kertonut, että kaikki vastustaa häntä ja että mistään ei tule koskaan mitään. Mies sanoi, että hän ei vain kykene olemaan onnellinen. Tästä Joonas viiksekäs sai idean ja kohta koko kylä oli yksissä tuumin etsimässä maanis-debressiivistä oravaa, jolla he hakkasivat mieheen vähän onnellisuutta (Joonas viiksekäs oli kerran nähnyt miehen iloisena ja tästä päätellyt, että koska mies on välillä iloinen ja välillä surullinen, hänen on pakko olla maanis-debressiivinen). Näin oli yksi sieluparka taas pelastettu. Iloisella – myöhemmin surullisella – oravalla pieksentä oli tosi monen mielestä toimiva ratkaisu.

Joonas viiksekäs oli saanut huippu idean julistaa homoseksuaalisuus sairaudeksi. Kukaan kyläläisistä ei ollut hänen kanssaan samaa mieltä, vaikka Joonas kuinka väitti väittämistään. Lopulta eräs lääkäri julisti Joonas viiksekkään hulluksi. Signatuuriopin mukaan lääkäri piti parhaana parannuskeinona heteroseksiä 500 kauniin naisen kanssa. Joonas viiksekäs halusi parantua tästä sairaudestaan, joten hän lupasi ottaa lääkkeensä kiltisti. Hän pohti tämän vievän kuitenkin aikaa, joten hän kirjoitti serkulleen viereiseen kylään sairaudestaan. Posteljoonin eksyttyä vahingossa väärään kylään, hän huomasi viihtyvänsä siellä paremmin, ja jäi sinne. Joku kuitenkin onnistui lukemaan Joonas viiksekkään lähettämän kirjeen. Kirjeessä mainittiin, kuinka Joonas viiksekäs pyrki julistamaan homoseksuaalisuuden sairaudeksi, mutta että nyt hän on täysin terve, koska makaa 500 kauniin Joonaksen kanssa. Tämä suututti suuresti naisvaltaisen ja homofobisen kylän, ja kohta kaikki olivat taas valmiita suureen taisteluun, jota ei ollut puhjennut viikkokausiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

51 − 48 =