Alkoholi ei ole myrkkyä

Alkoholi ei ole myrkkyä

Koulusta tuli etätehtäviksi ryhmätyö ahdistuneisuushäiriöstä. Tämän lisäksi tulemme toimimaan opponentteina aiheesta päihderiippuvuus. Olin suunnitellut tekeväni näitä tehtäviä tänään, mutta kuinka ollakkaan koulumme nettisivut päättivät lakata toimimasta. Aiheesta kuitenkin innostuneena päätin tehdä asialle jotain vielä kun innostus on päällä. Haastaa saa, kommentoida ja olla erimieltä.

Päihderiippuvuuden opponenttina (mitä ikinä tuo opponentti tarkoittaakaan. Luulen että jonkinlainen haastaja) minulle kävi ehkäpä jopa tuuri. En vielä tiedä mitä aiheen saaneet mahtavat kirjoittavat siitä, mutta itselleni tämän haastaminen käy melko automatiikalla. Olen siis helposti erimieltä päihdepolitiikasta ennekuin edes kuulen mitä keskustelukumppani sanoo. Lieneekö syynä meidän oma kulttuuri, jossa kaikilla lienee jokseenkin vahva mielipide esimerkiksi alkoholiin, sen hyötyihin ja ongelmiin, vai onko aihe jotenkin vain liian läheinen itselleni? Mene ja tiedä. Jokatapauksessa minulla kävi tuuri. Suhtaudun nimittäin todella neutraalisti viinaan. Päätän siis kirjoittaa päihteestä viina. Tämä minun neutraaliuteni viinaan tarkoittaa lähinnä sitä, että minua kiinnostaa ensisijaisesti oma juominen, ei muiden. Koen, että tämä luo minulle enemmän vahvuuksia kyseiseen tematiikkaan.

Istuin eilen saunassa juoden fantaa (vaikka olinkin saanut töistä kotiin vietäväksi olutta) ja luin freestyle-lehteä. Törmäsin freestyle-lehdessä seuraavanlaiseen tekstinpätkään:

”Holhouspuhetta kuunnellessa tulee helposti ajatelleeksi, että nyt on äänessä vahva kansalainen, jolla on elämä hallinnassa. Vapauksista nauttiva yksilö, joka osaa pitää itsestään huolen. On hienoa, että sellaisia ihmisiä on. Mutta ovatko he kuitenkaan niitä kaikista vahvimpia? Vieläkin vahvempia taitavat olla ne, joilla on voimia sietää itselleen tarpeettomia rajoituksia. Tai varaa tinkiä omista eduistaan tiukempaa huolenpitoa tarvitsevien hyväksi. Ilman holhouspuhetta.”

Minulle heräsi monenlaisia kysymyksiä. Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys miksi kirjoittaja ylipäänsä näkee että meidän tulisi olla vahvoja? Vahvuus on toki tietyissä olosuhteissa hyve, mutta se ei kuitenkaan ole mikään elämää ja sen laatua ylläpitävä voima. Tiedostamamme elämän keskeisimpinä ehtoina voidaan pitää ennemmin harmoniaa ja kykyä sopeutua, ei niinkään voimaa ja vahvuutta. Aivan kuten ekosysteemi ensisijaisesti toimii. Sopeutuvuus ja toimivuus ovat ensisijaista, vain eri tapahtumat erottavat heikot vahvoista, ja sekin on vain niiden suhdetta sopeutuvuuteen ja harmoniaan, ja monesti sekin häiritsevän tulkinnanvaraista.

Meille on syntyneet käsitteet vahva ja heikko, joten toki niitä voidaan käyttää samaan asiat näyttämään oikeutetuilta. Näin tekivät mm kansallissosialistitkin, eikä heidänkään menestystä voida kiistää. Kirjoittajan tekstistä saa kuitenkin sen kuvan, että paras päihdepolitiikan ratkaisumalli olisi jonkinlainen marttyyri-asenne. ”Me kestämme olla ilman viinaa teidän vuoksenne, jotta te ette kärsi omasta geeniperimästänne. Olkaamme me oikeasti vahvat siis vahvoja, ja lopetetaan viinan valmistaminen ja myynti. Katsotaan kuka on kaikkein vahvin!”. Mikä tästä tekee mielenkiintoista on se, että usein kun päihdeongelmat vakavoituu, henkilöstä itsestään tulee hyvinkin voimaa ja mahtipontisuutta osoittava, narsistinen, uhriutuva ja marttyyriasemaa vaaliva kaveri. Hänen ajatuksekseen voisi kirjoittaa esimerkiksi: ”Tiedän, että minulla on ongelma, mutta sen rakenteiden osasyynä on yhteiskunta ja huono tuuri.” Tällä helposti oikeutetaan pitkittynyttä huonoa oloa ilman, että edes lähtisi tavoittelemaan parempaa huomista varsinkin, kun se parempi huominen syntyy myös keinotekoisesti päihteillä. Viinan synnyttämä hyvä ja lämmin olo luo tunteen ”kaikki on hyvin, olen elämässä selviytyjä” tai ”kaikki on päin persettä, turrutanpa aisteja lisää”, mutta kun ongelma ja oravanpyörä jatkaa kehittymistään niin sen todellinen laita ilmenee vasta välähdyksenä silloin, kun on esimerkiksi vaarantamassa oman rakkaansa elämää itkevä lapsi taustalla (tämä on valitettavan yleinen skenaario). Silloin tajutaan että elämässäni on jotain pahasti pielessä.

Alkoholismi nähdään valitettavan usein vain ihmisen omana, valintojen tai mahdollisesti geneettisten vaikutusten ongelmana, joiden perimmäisenä syynä pidetään vahvemman voittoa heikommasta. On kyseessä sitten vahvemmat viina geenit tai sitten ei ole riittävästi sitä vahvaa mielenlujuutta, jolloin heikko viina kapuaa mieleen. Paskapuhetta. Alkoholistilla on monesti tempoa kun pienessä kylässä, on geenejä tai ei. Monesti myös kuulee jonkun sortunen viinaan tai muuta vastaavaa. Ei ketään sorru viinaan. Sitä vedetään monesti varsin tietoisesti siksi että henkinen olo, kipu tai krapula helpottuu. Mikä tässä on huomioonpantavaa on se, että kun olet päihtyneenä vaarantamassa jonkun toisen elämää, kyseisellä hetkellä kaverilla on usein vallalla varsin agressiivinen tunne siitä että hän on vahva, tai vähintään vahempi kun veitsetön kaveri. Silloin ei ole kyseessä mistään sortuneesta olosta vaan puhtaasta voimasta ja aggressiosta. Ja kuin päihteiden käyttö on asteella tunteiden turruttaminen ja todellisuudesta poispääsy, koetaan silloin oma subjektiivinen tila sortuneena heikkoutena, ja silloin se varmasti myös ulospäin siltä näyttääkin. Tätä esiintyy kaikilla joille viina on ongelma. Tämä yksinkertaistus osoittaa kausaalin raskaan päihteiden käytön ja sisäisen harmonian suhteesta. Kun henkilö itse progressiivisesti havahtuu tilanteeseensa, syntyy pikkuhiljaa ymmärrys, että on käyttänyt alkoholia enemmin polttoaineena kun viihteenä. Kaikkien elämässä ja jopa päivässä on vahvoja ja heikkoja hetkiä, ja terveen merkki on se, että nämä tunteet elävät kuitenkin mielelle käsitettävässä harmoniassa.

Vaikka ketä olisi geneettisesti alkoholiin ja riippuvuuksiin taipuvainen, ja vaikka kenelle olisi tapahtunut vaikka kuinka paljon pahuutta elämänsä aikana, se ei kuitenkaan oikeuta kenellekään valtaa poistamaan alkoholia kaikkien elämästä yleisesti. Tämä on mielestäni hyvin perusteltu mielipide. Asiaa tukee myös se, että vesikin on myrkkyä väärissä mittasuhteissa. Tuleeko sen käyttöä yhteiskunnallisella tasolla kieltää tai rajoittaa? Ei todellakaan. Liika ajattelu, asioiden jatkuva syväluotaaminen ja ahdistuksiin jatkuva tilanteiden pohdinta aiheuttaa mielelle vanhingollisia toimintamalleja, mutta pitääkö niiden rajoittamista yhteiskunnallisesti jotenkin tukea? Ei, sillä terve mieli oppii elämää tukevissa sosiaalisissa ympäristöissä ymmärtämään näiden teemojen riskit. Vesikään ei vaadi kovinkaan paljon ”ennalta ehkäisevää työtä”, mutta jos sitä olisi, olisi myös se kaveri joka väittää ettei veden ennaltaehkäisevätyö toimi, koska joku on kuollut nestehukkaan. Ja voiko silloinkaan väittää, että syyttäjä olisi täysin väärässä?

Alkoholi synnyttää suuria terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja, mutta on hyvä tiedostaa myös sen subjektiivinen vaikutus ja se, että oikeilla mittasuhteilla alkoholi ei ole myrkkyä vaan on itseasiassa hyväksi. Vaikka ihminen subjektiivisesti kuinka alimittaisi omaa juomistaan (mitä yleensä tehdään), sen todellinen syy on luultavasti mielen puolustautuminen kaikenmaailman jeesustelevilta idiooteilta, jotka haluavat että lopetat hauskanpidon. Vedä kunnon kännit ja nai ystävääsi, kärsi tai älä kärsi moraalisista haitoista voi olla joskus paljon parempi ja pragmaattisempi ohjenuora itselle kuin yksikään onnellisuus teema. Jotain tällaista tahdon myös kaivaa itsestäni päihderiippuvuuden opponenttiin, joka nyt taitavasti muuntuikin alkoholin puolestapuhumiseksi. Tahdon kuitenkin loppuun sanoa, että dogmiset ajatukset kuten: viina on vaarallista, viina ei ole vaarallista, on vaarallisia. Kuitenkin! Yhteisömme kulttuuri ja terve eettisyys on hyvä punnita ja  muistaa näissäkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

75 − 67 =